Loma on nyt sitten lopuillaan. Ohjelmaa ja lepoa oli sopivasti - niin sopivasti ettei huvittaisi lainkaan mennä maanantaina koulun penkille. Eri asia olisi jos ponnistelut johtaisivat johonkin konkreettiseen, mutta kun tiedossa on että seuraavat vuodet piereskelen työkkärin penkkejä puhki hyödytön paperi taskussani, ei se kamalasti inspiroi. Ennemminkin masentaa. Pari kertaa olen jo miettinyt että jättäisinkö kesken, mutta olen jo niin loppusuoralla ettei se ole järkevää vaikka lopputulos onkin sama. Eipähän kukaan pääse sanomaan että keskeytän kaikki opinnot mitkä aloitan. Tulee edes jostakin valmista.
Tattaripiparit onnistuivat paremmin kuin odotin. En huomaa merkittävää eroa muussa kuin siinä, että tattarijauhot ovat ehkä asteen verran karkeampia kuin vehnäjauhot, mutta se ei haittaa. Nyt on sitten glögi- ja piparikausi korkattu, onnellisena siitä ettei tarvitse tänä jouluna olla ilman pipareita. Sen sijaan saan olla ilman vatsakipuja, mikä on positiivinen asia.
Luntakin satoi. Tai no, ensin satoi viisi senttiä räntäsohjoa joka jäätyi autoilijoiden ja pyöräilijöiden avustuksella kropuliaisiksi kanjoneiksi, ja sen jälkeen siihen päälle satoi sentin verran lunta. Häntä- ja lonkkaluita murrettaneen lähipäivien aikana vähän joka nurkalla, ennen kuin lämpenevä sää sulattaa tuon söherön huuthelvettiin. Kenelle voi valittaa kun talvikin tulee ihan väärällä tavalla?
Ärsyttää, ahdistaa ja masentaa nyt ihan kaikki. Saisinko lottovoiton, kiitos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti