Kyllä minä taas mieleni pahoitin. Vaikka mistä. On niin maanantai kuin voi olla maanantai.
Olen lähiaikoina huomannut, ettei minulla ole itsetuntoa jäljellä nimeksikään. Viiden minuutin välein mietin, että pitäisi vetäytyä kokonaan pois koulun loppunäyttelystä. Mitä enemmän kuviani kehutaan, sitä kamalammalta minusta tuntuu. Mitä enemmän niitä katson, sitä paskemmilta ne minusta näyttävät. Vielä pari päivää sitten tuntui että homma on hanskassa, mutta nyt... eääh. Juuri nyt on sellainen "minusta ei tule koskaan mitään" -olo. Onneksi sentään tänne voi kirjoittaa, Facebookissa jos uskaltaisi kertoa mitään negatiivisia tuntemuksia, saisi heti kitisijän ja huomiohuoran leiman.
Yksi kaveri oli heittänyt minut pois kaverilistaltaan. En listaa katsomalla edes keksinyt että kuka se voisi olla (vaikka kavereita onkin vähän), joten miten ihmeessä se voi ottaa niin paljon päähän vaikka en edes itse keksi kuka sieltä on poistunut?
Miten ihmeessä alemmuuskompleksista pääsisi eroon? Ja saisi edes jotenkin itseluottamusta? Ettei joka aamu tarvitsisi herätessä miettiä että mitenköhän sitä selviää tästäkin päivästä.
Jos jokin on positiivista, niin se että nykyisin minusta tuntuu tältä vain jaksoittain. Ennen minusta tuntui tältä kaiken aikaa, vuosia peräjälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti