Olen nyt viikon päivät pitänyt ruokapäiväkirjaa, ja jo toisena päivänä rupesin miettimään että minkähän helvetin takia minä tätä oikein pidän. Ei sieltä jälkikäteen tarkasteltuna tule mitään yllätyksiä vastaan. Olkoot, pidetään kuitenkin vielä kolme viikkoa.
Nyt on sitten lopultakin syysloma, joskin loman aikana räpellän koulutöitä. Ainakin niitä saan tehdä omaan tahtiini. Ja viikon loma täydellisen turhasta paskasta nimeltä "työnhakukurssi" on erittäin tervetullut. Minun ei tarvitse kuin ajatella työnhakukurssin vetäjän naamaa että saan adrenaliinit puhkeamaan täyteen kukkaansa. Kurssia vetää ylimielinen, eläkeikää lähestyvä täti-ihminen, jonka mielestä hyvä keino työnhakuun on etsiä puhelinluettelosta oman alan firmoja ja soitella niihin. Puhelinluettelosta. Ja että kyllä oikein hyvälle tekijälle vaikka taiotaan tyhjästä se paikka jos löytyy niin kertakaikkisen mahtava, upea ja täydellinen työntekijä (jota ei tietenkään haeta ilmoituksella vaan odotellaan kädet ristissä että se työntekijä itse soittaisi ja kysyisi työpaikkaa). Eli toisin sanoen työnhakutädillä ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä, millaiset ovat 2010-luvun työmarkkinat. Täti suorastaan suuttui kun kerroin ihan elävän elämän esimerkin, miten suosituimmilla puljuilla näistä yliaktiivisista työnhakijoista on suorastaan riesaa.
Minä puolestani hermostuin työnhakutädille siitä, että hän kirkkain silmin ilmoitti meille että on täysin oikein, että ihmisiä palkataan töihin suhteilla, eikä niin että otetaan pätevin. Varmistin peräti kolme kertaa että olinko ymmärtänyt hänen sanomansa oikein, ja kyllä, tämä oli juuri se mitä hän sanoi. Suhteilla palkkaaminen ohi pätevämpien hakijoiden on hänen mielestään moraalisesti täysin oikein. Teki kyllä mieli nostaa akka pihalle miettimään omaa pölkkypäisyyttään, mutta hillitsin itseni. Omat työpaikkansa hän on pääosin saanut suhteilla (se kävi ilmi kun hän kertoi omasta työhistoriastaan), joten hänelle on edullista puolustaa näitä lehmänkauppoja. Jos keksittäisiin kone joka saa voimansa ihmisen omahyväisyydestä, työnhakutäti räjäyttäisi pankin, koska silloin voisimme lopulta lentää tervehtimään vieraita sivilisaatioita. Poimunopeudella.
Kaupunkimme elokuvateatterissa oli ranskalaisen elokuvan viikko, ja kävimme miehen kanssa kolmena päivänä peräkkäin elokuvissa. Ensimmäinen leffa oli ihan jees, toinen äärettömän tylsä ja repaleinen, kolmas taas surrealistisen jännittävä ja omalla tavallaan yksi mielenkiintoisimmista elokuvista minkä olen nähnyt. Linkkaamani traileri ei näytä rahtustakaan leffan jännimmistä jutuista, mutta täytyy myöntää että olin kaksi tuntia monttu auki.
Miehen veljen vanhempi tyttö tulee meille tänään yöksi. Jokainen yökyläily vähän hirvittää minua, mutta aina ne ovat hyvin menneet. Ihan hyvä että lapsi oppii näkemään että on myös toisenlaisia tapoja elää. Viimeksi nähdessämme (nuoremman sisarensa syntymäpäivillä) hän osoitti yllättäen kutkuttavan avointa sarkasmia vanhempiaan kohtaan (ja nimenomaan sitä kohtaan miten mitään ei voi taloon tuoda jos se ei sovi "äidin tyyliin", ei edes lastenhuoneeseen), joten toivoa on.
PS. Ihan oikeasti. Puhelinluettelosta.
2 kommenttia:
Katsoin eilen illalla kotia tullessani että mikä ihmeen otsikko tämä on ;D
Mutta siis, mitä ihmettä? Joo, puhelinluettelosta katsomaan ja soittelemaan. Muuten vain ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan kokoajan. Etsi siinä uutta työpaikkaa sitten.
Työnhakutäti on kyllä pihalla kuin lumiukko. Jotenkin kaikesta sen höpinästä jää sellainen tunne, että jos ei saa työpaikkaa niin sitten täytyy olla jotenkin viallinen eikä ollenkaan Hyvä Tyyppi, koska Hyvät Tyypit saavat aina työpaikan...
Täti saatana.
Lähetä kommentti