Mies meni metsästysseuran passipaikkatalkoisiin anoppilapaikkakunnalle ja minä jäin kotiin, ei huvittanut sosialisoida. Tässä on mennyt monta viikonloppua siten että jonnekin on pitänyt mennä tai jotakin tehdä, haluan välillä levätäkin. Ajattelin, että olisin pitänyt itsekseni rattoisan lauantain possuttaen jotain herkkua ja katsoen Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa dvd:ltä, mutta eihän todellisuus tietenkään vastannut mielikuvaa. Kävin kyllä ostamassa lähikaupasta Pätkiksen, Da Capon ja Sukulakun, mutta niiden syömisestä tuli vain superällö olo. Ei mikään ihme, laskeskelin että niissä oli sokeria yhteensä enemmän kuin mitä normaalisti syön viikossa. No, ainakin Ylpeys ja Ennakkoluulo on yhtä hyvä kuin ennenkin.
Vielä ensi viikon jos jaksaisi koulussa, sitten on syysloma. Silloinkin pitää tehdä kouluhommia, mutta ainakin ne voi tehdä kotona eikä tarvitse mennä tyhjän panttina käkkimään koululle. Kunpa aika kuluisi nopeammin. Kunpa jaksaisin tehdä enemmän. Kunpa ei tarvitsisi ajatella, mitään. Motivaationi on täysin nollassa.
Vaikka ei tarvitse tehdä mitään koko viikonloppuna, tiedän jo nyt että maanantaina menen kumminkin kouluun väsyneempänä kuin mitä viime viikolla olin.
PS. Ei hyvä helvetti tuota sokeria. Pari minipatukkaa ja sydän laukkaa kuin maailmanlopun edellä. Hyvin pärisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti