Pidemmän aikaa on ollut kunnon läskipossuluuseri -olo. Vaikka olen laihtunut 25 kiloa, olen vieläkin reilusti ylipainoinen. Haluaisin vielä kymmenen kiloa pois, mutta painonpudotustahti on hidastunut etanan tasolle. Ihrojen lisäksi minua vituttaa koulu: paitsi että opinahjoni on välillä totaalinen spedekerho missä jokaiselle opiskelijalle räätälöidään säännöt pärstäkertoimen mukaan, tuntuu opiskelu turhaakin turhemmalta kun on selvää ettei töitä alalta tule löytymään ihan lähivuosina (jos ikinä) eikä varsinkaan näin matalalta koulutuspohjalta.
Tajuton alemmuuskompleksi iskee aina, kun katselee ikätoverien elämää. Toisilla on oman alan työpaikat, elämä mallillaan ja ovat saaneet kaikkea sitä mitä ovat toivoneetkin. Itse en kelpaa edes Alepan kassaksi (ei täällä tosin ole edes Alepoita, mutta pointti varmaan tuli selväksi). Masennus ankkuroi minut vuosikausiksi jonnekin hämärän rajamaille, eikä kukaan palkkaa kolmekymppistä jolla on kymmenen vuoden aukko cv:ssä ja ehkä maailman turhin perustutkinto. Ei tämän elämän näin pitänyt mennä. Olisi mukavaa, jos voisin hypätä ajassa taaksepäin 16-vuotispäivääni asti. Tekisin kaiken uudestaan, tällä kertaa oikein, enkä antaisi enää kenenkään musertaa ja lytätä itseäni.
On kausia, jolloin vain kyllästyttää joka aamu herätä todellisuuteen, missä jokainen vetämäni tikku on se kaikkein lyhin. Se masentaa ihan helvetisti. Usein häpeän itseäni ja sitä miten epäonnistunut olen. Niiltä osin elämäni todellakin on Väärin Eletty.
Nyt kun on jo lokakuu, voi luvan kanssa hakea lohtua siitä että tulee joulu ja voin suunnitella ja askarrella joulujuttuja. Siitä minä todella tykkään. Joulukortteihin panostan aina urakalla, ja tänä vuonna on luvassa kolmiulotteinen versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti