keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Aivojarru

Työharjoittelu on jatkunut nämä pari seuraavaakin päivää mukavan lupsakkana, ja olen siinä käsityksessä että työkulttuuri on siellä juuri tuollainen. Olen saanut toisenkin ison kuvitustyön joka tulee kahteen eri lehteen, täällä se nähdään maanantain lehdessä. Aika huisia päästä näkemään omaa grafiikkaansa painettuna. Mitään yhtenäistä tyyliä tai kädenjälkeä minulle ei ole päässyt syntymään, toteutan jokaisen työn eri tekniikalla. 

Vaikka työtahti on ainakin minun osaltani leppoisa, pääni pistää välillä pahasti hanttiin. Vaikka mitään järkevää syytä ei ole, menen välillä melkein paniikkiin kun pelkään mokaavani jotain todella pahasti. Jos tulee pienikin tenkkapoo, tuntuu kuin jonglööraisin kuudella pallolla joista kaksi on tulessa. Välillä mietin että milloinkahan ne huomaavat etten oikeasti osaa mitään. Olen saanut jo hyvää palautetta, minkä tietenkin epäilen saaneeni säälistä. Olisi mukava osata ottaa vastaan kehuja ja uskoa itseensä, mutta ei. Mietin vain, että millä hetkellä hyvänsä ne tajuavat että olen onneton tunari. 

Tajusin tänään, että minähän ihan oikeasti valmistun kohta. Haluaisinpa mennä heiluttelemaan tutkintopapereitani sen Kelan asiantuntijalääkärin nenän eteen joka kirjoitti lausuntoonsa vuonna 2008 etten tule koskaan kuntoutumaan niin että voisin opiskella saati tehdä töitä. Olkoonkin perustutkinto, mutta minulle se on iso asia. Mikään virallinen taho ei ainakaan uskonut että pystyisin edes siihen. 

Kelasta puheenollen, alan hiljalleen hermostua kyseisen puljun hitauteen. Joulukuun ensimmäisellä viikolla (eli kaksi kuukautta sitten) minulle haettiin kuntoutustuen jatkoa, eikä päätöstä ole tullut vieläkään. Viime viikolla soitin ja sain tapeltua hakemukseni kiirehtimislistalle, mutta mitään ei näy tapahtuvan. Pahimmassa (ja todennäköisimmässä) tapauksessa tämä kuukausi eletään miehen ansiosidonnaisella päivärahalla. Perhanan Kela. Gehennaalinen sielunvihollisen lannistuspulju on se. 

Ps. Yksi työharjoitteluviikko muodostaa 12% koko työharjoittelusta. Kaksi viikkoa jo miltei neljänneksen! Hienoa. 

Ei kommentteja: