Harjoittelua on nyt takana neljäsosa. Välillä on suorastaan tylsää kun ei ole mitään olemattomalle osaamistasolleni sopivaa tekemistä, välillä taas tekee mieli ampua tietokone maata kiertävälle radalle kun tehtäväksi tulee jotain sellaista mikä pitää tehdä nopeasti, mutta johon ei tietotaito ihan riitäkään. Hommat ovat kyllä sellaisia että osaan ne kyllä teknisesti tehdä, mutta aina löytyy joku pieni yksityiskohta tai asettelu joka on mennyt lehden graafisen linjan vastaisesti, ja useimmiten se on vieläpä sellainen pikku yksityiskohta, jonka takia pitää aloittaa koko homma miltei alusta.
Pelkistettynä tilanne menee näin: saat kasan erivärisiä rakennuspalikoita ja sinua kehotetaan kokoamaan niistä kivannäköinen torni, käyttäen omaa luovuutta niin paljon kuin sitä suinkin sisältäsi kumpuaa. Sitten mietit ja sommittelet ja kasailet tunnin verran ja olet itse tyytyväinen lopputulokseen, minkä jälkeen saat kuulla, että "meillä on ollut tapana laittaa nämä punaiset palikat aina tuonne alas ja vihreät tuohon vasemmalle, meillä on sellainen linjaus". Ai jaa, no minkä takia sitä ei heti alkuun voinut sanoa, että tee muuten miten lystäät mutta laitathan punaiset palikat alas ja vihreät vasemmalle? Oi miksi? Tiedän kyllä että tässä on erityisen tärkeä oppitunti siitä, että tällaista työelämä ihan oikeastikin on. Ärsyttää silti, kun kaiken sen ajan olisi voinut käyttää hyödylliseen työntekoon (jota luulin olevani siellä oppimassa) eikä itsestäänselviin muka-pedagogisiin kokemuksiin.
Vielä viikko noita kirottuja olympialaisia. Joka tuutista tunkee jonninjoutavaa penkkiurheilua. Töissä niiltä ei saa olla rauhassa, kun toimituksen joka ikisestä toosasta niitä huudatetaan, mikä ei avokonttorissa ole kauhean kiva asia.
Yksi erityinen asia työharjoittelussa erityisesti kummastuttaa: joidenkin ihmisten ääneen sanomattomat asenteet, että koska olen työharjoittelija (ja erityisesti vielä hiljaista sorttia), minun täytyy olla jollakin tapaa vajaaälyinen. Toimittaja tulee vaatimaan pieniä taittomuutoksia artikkeliin jonka hän on itse kirjoittanut, vaihdetaan joitakin sanoja toisiksi. No, minä olen taittaja joten teen korjaukset. Toimittaja katsoo aiheelliseksi seisoa selkäni takana haisemassa ja selittää alentuvasti kovaan ääneen minulle mitkä sanat ovat yhdyssanoja, ennen kuin olen kerennyt niitä edes kirjoittamaan. "Vaihdetaan tuohon penkkariajelu - se on muuten sitten YHDYSSANA". No ei helvetti, ihanko totta? Opiskelin muuten yliopistossa pääaineena kirjallisuutta, joten haista sinä ämmä pitkä paska.
Onko "hajuvedeltä, hiuslakalta, tupakalta ja kahvimäskiltä haiseva itserakas metelöivä ääliö" yhdyssana?
PS. Mies oli ostanut ison rasian käsintehtyjä konvehteja ystävänpäiväksi (se on muuten yhdyssana). Pelasti viikonlopun.
2 kommenttia:
Piste miehelle, joka ymmärsi etteivät naiset syö kukkia <3
Suklaata sen olla pitää, siitä on iloa aina!
Lähetä kommentti