sunnuntai 23. helmikuuta 2014

En tarttunut hetkeen

27 työpäivää jäljellä. Onneksi päivät tuntuvat kuluvan melko nopeasti. Yritän nykyään olla mahdollisimman hissukseen ja odottelen että minulle annetaan jotain tehtävää, kysymällä selvästikään eivät tehtävät lisäänny. Kysymällä saa ainoastaan esimiehen vääntelemään käsiään ahdistuneena siitä ettei hän voi keksiä minulle tekemistä, joten istun joutoajat omalla koneellani harjoittelemassa vektoripiirtämistä ja leikkimässä aikakauslehden ulkoasusuunnittelijaa. Toivoen tietysti, että tekemistä tulisi mahdollisimman vähän. Harjoittelusta on nyt virallisesti tullut asia, joka täytyy vain kärsiä loppuun. Menen siitä mistä aita on kaatunut jo vuonna kolme ennen perunasotia. 

Kylläpä voikin taas ottaa kupoliin. Perjantaina kävin huvikseni kärkkymässä matkoja ja löysin toukokuun lopulle todella roimassa alennuksessa olevan hotellihuoneen Roomasta, ja vieläpä romanttiselta Trasteveren alueelta. Hotelli oli saanut erinomaiset arvostelut Tripadvisorissa ja Trivagossa, ja olisi normaalisti ollut kallis, mutta nyt erikoistarjouksessa ja sikahalpa, 29 euroa/yö. Lentoliputkin kyseisenä ajankohtana olisivat olleet 29 euroa meno ja 45 euroa paluu. Yhdeksän päivää Roomassa alkoi näyttää ulottuvilla olevalta ihanuudelta. Ei olisi tarvinnut kuin varata. 

Kanan villat. Mies odottelee edelleen kuumeisesti, sattuuko hän saamaan täksi kesäksi yhtään mitään töitä. 95% todennäköisyydellä ei, mutta jos olisimme menneet reissun varaamaan niin eiköpä sitten olisi puhelin heti ensi viikolla soinut. Ei sitten uskallettu varata, ja niin meni sekin hotellihuone jollekin onnekkaalle. Ja koska meillä on aina niin hyvä tuuri, nyt ei taatusti mitään työpaikkaakaan irtoa millekään ajanjaksolle. 

Hostellihuoneita ja 20 kilometriä keskustasta olevia kaikissa palveluissa haukuttuja murjuja toki löytyy halvalla edelleen, mutta tässä iässä sitä ei kauhean mielellään jaa yksityisyyttään ventovieraiden kanssa. Kolmen kympin paremmalla puolella arvostaa sitä että saa nukkua yönsä hyvin ja hiljaisuudessa ilman että kukaan bailaaja ramppaa aamuyöllä ovesta sisään. Arvostan myös hyvää palvelua ja keskeistä sijaintia. Tällä budjetilla se vain tarkoittaa sitä, että päätös matkasta on tehtävä nopeasti kun tarjouksen löytää. Kuun vaihteen jälkeen, kun miehen hakemat työpaikat ovat kaikki ilmoittaneet valintansa, voi pikapäätöksiä taas tehdä. Sitten on tosin liian myöhäistä löytää enää minkäänlaisia järkeviä tarjouksia loppukeväälle. Eikä kynnet yllä kalliimpaan. 

Yhdeksän päivää Roomassa oli vain yhden napinpainalluksen päässä. Kyllä kivistää, kivistää pitkään. Olin jo niin epätoivoinen että katselin toukokuulle matkoja sinne saamarin Kiovaan, vaikka tällä hetkellä se ei ehkä järkevin matkustuskohde ole, varsinkaan toukokuun lopulla. 25. toukokuuta pidetään uudet presidentinvaalit, ja levottomuuksia on kuitenkin taas luvassa, ainakin jonkinasteista pientä kahinaa. 

Perustan kohta Anonyymit Matkailunarkkarit -järjestön. 

Ei kommentteja: