Paskaa naamaan

Edellisessä postauksessa mainitsemani lihaksi tullut aivopieru on nyt toden teolla ottanut minut hampaisiinsa. Tänään lensi kuppi nurin. 

Eilen, kuten joka päivä, taitoin tämän päivän lehteen telkkariohjelmat. Tänään lehdessä oli telkkariohjelmat viime syksyltä. Eilen otin ja laitoin ihan oikealla päivällä varustetut telkkariohjelmat lehteen, mutta jossakin välissä ne olivat vaihtuneet. Joko niin, että toimitusjärjestelmään ohjelmat syöttänyt henkilö on varustanut ne väärillä tunnuksilla tai sitten iltavuorossa joku on vahingossa poistanut ne ja hakenut vahingossa väärät tilalle. Mutta syyhän oli tietenkin minun, koska olen harjoittelija. 

Tämä saamarin piru ihmisen hahmossa sitten säntäili ympäri konttoria ja kailotti, miten nyt on tehty vuosisadan moka (kyllä, juuri noita sanoja hän käytti) ja voi kauheaa miten nyt voikin olla noin typerä virhe ja kyllä nyt pitää ruveta ottamaan tv-ohjelmat jostain muusta lehdestä lainaan kun olikin niin kammottava virhe. Koko päivän tuo kiirastulen liekki sitten vittuili, pilkkasi, ja hieroi minulle paskaa naamaan tästä asiasta. Itkin sitten omassa pikku kopperossani. Kahdesti. Enkä minä edes itke helposti, yhdistysmaailman paskaisimmissa liemissä kun olen aikaisemmin keitetty. Olen heittopussi vailla mitään suojaa, en voi vittuilla takaisinkaan. On vain kuunneltava pilkkaamista ja vittuilua, koska olen harjoittelija. Onneksi omat työkaverit olivat sentään sitä mieltä että tyyppi meni liian pitkälle, mutta kyllä vituttaa. 

Ei tee mieli olla töissä tuolla enää päivääkään, mutta pakko. 30 päivää jäljellä. Ajattelin tehdä Illustratorilla kauniin Vuoden Työpaikkakiusaaja -diplomin ja jättää sen sitten hänen lokeroonsa kun viimeisenä päivänä lähden. 

Lakkasin juuri olemasta mukava ihminen, koska Hitler.