Anoppilassa meni oikein kivasti, oli ihan rattoisaa kun kertaakaan puhe ei eksynyt siihen miten meidän tulisi elämäämme elää. Vaikka niin usein anopistani valitan, pitää muistaa että kyllä hän on mukava ihminen, joskin melko joustamaton mielipiteissään eikä aina niin avarakatseinen kuin voisi toivoa. Silloin kun keskustelut eivät eksy elämänvalintakysymyksiin, viihdyn oikein mukavasti.
Kesärenkaat on vaihdettu, työttömäksi ilmoittauduttu (joskaan ei katuojassa vielä toistaiseksi ulistu) ja tässä odottelen milloin ihan oikeasti tajuan etten mene enää koskaan koululle tai työharjoitteluun. Osittain se on ehkä mennyt takaraivoon, koska kävin kirjastossa ja lainasin ison pinon lukemista. Muutaman kirjan olen tässä parin viime päivän aikana ehtinyt jo hotkaista. Mahtavaa, viimeinkin aikaa ja voimia lukea. Halua peliöveriin ei kumma kyllä ole kuitenkaan tullut. Haluan vain lukea ja mietiskellä.
Ylihuomenna menemme pariksi päiväksi minun vanhempieni luo, mutta meidän täytyy tulla jo tiistaina takaisin koska miehellä on keskiviikkona työsopimuksen allekirjoitus. Kesätyö, tänäkin vuonna. Kesäkuun alusta elokuun loppuun. Pitää toivoa että sen jälkeen löytää edes jotain hommaa kahdeksi viikoksi että ansiosidonnaisen päivärahan edellytykset täyttyvät. Muuten on ensi vuoden alusta aika kusiset paikat.
Välillä mehustelemme ajatuksella, että jos vain otettaisiin ja lähdettäisiin. Johonkin, ihan mihin vaan, ja katsottaisiin putoammeko jaloillemme. Jos meillä ei olisi kissoja, tuollainen seikkailu voisi ehkä tulla kysymykseen. Kissoja ei kuitenkaan jätetä.
Pitänee alkaa suunnitella sitä verkkolehteä ja ruveta hiljalleen haalimaan sille täytettä. Mitäs tässä muutakaan?
2 kommenttia:
Mä melkein odotin jo sulta dokkaria työttömistä jotka huutelee ja itkee katuojissa elämän kurjuutta.
Kyllä sekin päivä vielä nähdään, usko pois! :D
Lähetä kommentti