Mee nyt jo vittuun, naapuri

Pahin pimpom näyttäisi menneen suosiolla ohi. Jäljelle jäi tekemisen into ja ilo siitä että on löytänyt itselleen jotakin mieluista puuhaa ja tavoitteita. Vaikka pintaan purskahtanut tunne oli maanisen juovuttava, olen silti tyytyväinen että pahin terä siitä on katkennut, sillä keskittyminen oli tavattoman hankalaa kun aivot lentelivät hallitsemattomasti täysin omissa sfääreissään. Nyt voi keskittyä tekemään, ja uusi ovi on silti edelleen auki. 

Asiasta kukkaruukkuun: meillä on ollut pari kuukautta uudet naapurit. En tiedä voiko paskempia naapureita enää löytää, ainakin kovasti saisi nähdä vaivaa etsimisessä. Joulukuun alussa tähän samalle porrastasanteelle meitä vastapäätä tuli uudet asukkaat, ja ongelmat alkoivat saman tien. Nuori pariskunta, joka ei tule lainkaan toimeen keskenään. Minusta nähden tapelkoot, mutta ne riidat voisi hoitaa omassa asunnossaan eikä rappukäytävässä huutaa torvi suorana aamuyöllä homoa ja huoraa. Ensin riidellään asunnossa, ja kun toinen osapuoli on lähdössä mielenosoituksellisesti kämpästä pois niin toinen tulee perässä rappuun ja huutokonsertti alkaa. Lopulta toinen menee takaisin asuntoon ja toinen tulee mielenosoituksellisesti paiskaamaan asunnon ulko-oven kiinni niin lujaa kuin kykenee. Tietenkään ovi ei tämmöisestä paiskaamisesta mene kiinni vaan kimpoaa takaisin, ja se täytyy paiskata sen 7-8 kertaa ennen kuin se suostuu pysymään suljettuna. Siinä vaiheessa tekee mieli jo mennä itse sekaan ja nostaa molemmat riitapukarit niskaperseotteella pihalle. Lisäksi naapurissa pidetään viikollakin kovaäänisiä bileitä jotka jatkuvat pitkälle aamuyöhön. Jos vieraat eivät mahdu asuntoon niin rapussa on sitten näköjään tilaa dokailla ja metelöidä.

Eikä siinä vielä kaikki. Rapussa on alkanut liikkumaan jos jonkinnäköistä vipeltäjää. Päiväsaikaan asuntoon koko ajan viedään tai tuodaan jotakin: aina tulee joku koputtamaan ovelle, viipyy ovella puoli minuuttia ja lähtee sitten pois. Sitten puolen tunnin tai tunnin päästä taas uusi tyyppi, sitten taas uusi. Päivän aikana voi hyvinkin käydä toistakymmentä ovellakävijää (ramppaaminen kuuluu meidän asuntoomme). Jotain vaihtokauppaa siinä tuntuisi tapahtuvan, jokainen voi mielessään arvailla että mitä. Muutamana yönä rapussa on nukkunut joku nuori sekakäyttäjä, jonka olen nähnyt horjahtelevan aamulla pihalle ja yrjöävän hankeen, jälkeensä hän jättää aina rappuun tyhjiä kaljatölkkejä ja tyhjiä ruokapakkauksia. Nämä ovella ravaajatkin ovat paljolti sen näköisiä että on vedetty muutakin kuin mitä Alkosta saa. Rapussa haisee vahvasti milloin tupakka, milloin yrjö ja milloin kusi. 

Ei siinä muuta, mutta kyllähän se vitutuksen lisäksi myös vähän pelottaa. Mies lähtee aamulla vartin yli kuusi töihin, enkä pidä suotavana että rapussa hänen niskaansa hyppää joku harhainen nisti. Joskus nuo sekavat ramppaajat hakkaavat milloin kenenkin ovia (myös meidän kun satumme olemaan ihan vieressä), eikä itseänikään huvita lähteä pihalle ellen ole ensin kuulostellut liikkuuko rapussa ketään. Kellarikomerolle en uskalla enää mennä yksin. Huolestuttaa talossa asuvat mummut ja papat, joista useimmat ovat huonosti liikkuvia. Toivottavasti kukaan ei keksi tehdä heille mitään. 

Hopeareunuskin tällä pilvellä on, ja sen nimi on isännöitsijä. Olen nyt sopinut isännöitsijän kanssa pitäväni tarkkaa kirjaa häiriöistä, ja tuosta asunnosta on vajaassa parissa kuukaudessa kuulemma ropissut jo aika tavalla valituksia ja yksi varoituskin on jo alla. Ei tämä voi siis enää kauan jatkua. Tämä oli ennen niin kiva ja rauhallinen taloyhtiö, toivottavasti palaa sellaiseksi taas mahdollisimman pian.