Ennen se oli isompi

Mikään ei saa todellisuutta tuntumaan oudommalta kuin pari päivää lapsuusmaisemissa. Samaan aikaan sitä tuntee sekä pakahduttavaa nostalgiaa siellä vierailemisesta että riipaisevaa kiitollisuutta siitä, että on lähtenyt sieltä pois. Ja kaikki on aina pienempää kuin mitä muistikuvissa. 

Nyt on sielläkin päästy nykypäivään ja langattoman internetin ihmeelliseen maailmaan. Äidilläni ei tosin ole aikomustakaan astua Gmailin ja Osuuspankin turvalliselta polulta tiedon valtaväylille, mutta ainakin hän voi olla nyt tekemättä niin missä huoneessa tahansa. Niin se kehitys kehittyy. 

Välillä tulen aina siihen ajatukseen että voisin kyllä asua entisessä kotikaupungissani mikäli minulla olisi vakituinen työpaikka. Vierailu kyseisessä kaupungissa kuitenkin iskee joka kerta nämä etäisyyden tuomat vaaleanpunaiset suomut silmiltäni: en voisi, en mitenkään voisi. Aivan hirveä kaupunki, jossa talous on kuralla, kaikki uudet (ja helvetin huonot ja rumat) rakennukset rakentaa sama korruption kyllästämä paska rakennusfirma, ja kaupungin mentaliteetti on yhä paitsi surkuhupaisan suuruudenhullu, niin samaan aikaan kollektiivinen mielikuvitus ja innovaatiokyky on kuitenkin yhtä hyvä kuin halpahallin vasaralla. Hyvänä esimerkkinä toimii kävelysilta, joka rakennettiin torilta toiselle puolelle salmea. Järjestettiin nimikilpailu, jonka seurauksena sillan nimeksi tuli Torisilta. Pari vuotta myöhemmin torille rakennettiin pylväsmäinen kello, jossa on kellotaulu neljään suuntaan. Järjestettiin nimikilpailu, ja kellon nimeksi tuli Torikello. Kaupungissa on hieno sotalinna, oopperajuhlat, saimaannorppia, siellä on ollut piispanistuin, historiaa ja historiaan vaikuttaneita nimiä olisi vaikka muille jakaa. Mutta ei. Torikello. 

Tällä hetkellä toivoisin, että joku keksisi kissaskannerin. Sellaisen, jonka avulla voisi selvittää aikooko kissa torkkua hiljaa koko matkan ajan vai meinaako se pirulainen sittenkin huutaa, paskantaa ja vaahdota kaksi tuntia putkeen. Noiden elukoiden kanssa matkustettaessa se on aina kuin noppaa heittäisi, homma on aina joko tai.