Tässä parhaillaan on menossa taas jokin jääkiekkopeli, kuuluu olevan Suomi-Ruotsi. Tästä saa varmaankin kaikkien vihat päälleen, mutta toivon että Suomi häviäisi. Ihan vain siksi että loppuisi se saamarin vouhotus. Tämän jos sanoisi Facebookissa, lähtisi varmaan puolet kavereista. Niin monille se hemmetin kumilättyrä on pyhä. Loput kaverit ovat joko ulkomaalaisia tai kaltaisiani piruparkoja jotka vihaavat penkkiurheilua.
Euroviisufinaalikin on tänä iltana. Kiinnostaa osapuilleen yhtä paljon kuin se jääkiekkokin, eli ei yhtään. Kyllä minä joka vuosi niin mieleni pahoitan kun kaikkia kiinnostaa vain puolijauhoinen räähkäkilpailu, vaikka suomalaiset laulajat sijoittuvat erinomaisesti todellista lahjakkuutta vaativissa kansainvälisissä klassisissa laulukilpailuissa. Niitä ei kuitenkaan koskaan televisioida tai niistä hihkuta kuin korkeintaan Hesarin kulttuuriosion pikku-uutisessa. Olisi ihan kiva katsella joskus niitäkin.
Ei minulla erityisesti ole urheilua vastaan mitään, olenhan itsekin nuorena harrastanut aktiivisesti useampaakin eri lajia. Urheilu on kivaa kun sitä tekee itse ja jännää kun kilpailee itse. Vähän sama juttu syömisenkin kanssa. En katsoisi televisiosta tunnin mittaista ohjelmaa, missä pöytäseurue aloittaa alkupaloilla, etenee pääruokaan ja kirittää kohti jälkiruokaa.
Euroviisufinaalin kanssa samaan aikaan Yle Teemalta tulee Luchino Viscontin elokuva Ludwig II. Pääosassa on Helmut Berger, joka joskus paskoi kokaiinipöllyssä valkoisiin housuihinsa eräissä juhlissa eikä voinut nousta pöydästä enää koko iltana. Hän myös tuhosi mielellään hotellihuoneita koko rahan edestä. Se on sitä korkeakulttuuria se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti