Yömörkö

Valvoin viime yönä jonnekin baarien sulkemisaikaan asti, joskin omassa sängyssäni. Päiväunet viiden aikaan ja mutteripannukahvi iltaruuan jälkeen ei ehkä ollut kovin fiksu yhdistelmä, varsinkin jos ottaa huomioon Yömöröt. 

Yömöröt tulevat puolen yön jälkeen, mikäli unta ei ole saatu. Ne ovat niitä ajatuksia, että kaikki menee pieleen kuitenkin, ei kannata edes yrittää mitään. Kannattaa pysyä kotona. Tänä iltana luvassa oleva keikkakin alkoi kummitella päässäni: joku varastaa kännykkäni tai lompakkoni tungoksessa. Joku narkkari vetää miestä turpaan kadulla. Joku ajaa päällemme öisellä suojatiellä, koska varsinkin viikonloppuöisin kotikadullamme ajetaan aina kilpaa. 99% todennäköisyydellä mitään ei tapahdu ja luvassa on hauska ilta, mutta silti minä aina angstaan. Pari tuntia tuli vatvottua tulevaa Budapestin matkaa: iltalentokone on myöhässä, emmekä pääse hotelliin niin kauan kuin check-in on auki, meidät ryöstetään, hakataan, tapetaan, kamera menee rikki, jompi kumpi sairastuu, mies jää raitiovaunun alle tai saa jonglöörin keilan päähänsä ja kuolee, enkä minä löydä Suomen suurlähetystöä tai jos löydänkin niin enhän minä voi todistaa henkilöllisyyttäni koska lompakkoni ja passini varastettiin jo aiemmin tässä lauseessa. Ainakin käy niin että vanhempieni hoidossa olevat kissamme karkaavat, vammautuvat tai kuolevat. 

Samat vatvomiset käyn läpi jokaisen matkan alla. Eikä mitään ole koskaan tapahtunut. Mutta kaikki mitä voisi tapahtua, tapahtuu minulle ennen matkaa omassa päässäni. Matkan aikana en ole ikinä huolehtinut tai pelännyt. Olisi kuitenkin kaikkien kannalta hyvä etten rasittaisi itseäni etukäteen, ja olisi mukava että matkan suunnittelemisestakin voisi nauttia täysipainoisesti. Pitäisi kuitenkin laatia yhdeksän päivän matkaohjelma, ottaa selvää aukioloajoista, mielenkiintoisista paikoista ja niiden sijainneista (esim. kissakahvila), julkisesta liikenteestä ja siitä millä pääsee parhaiten mihinkin, lentokenttäkuljetuksista, tehdä pöytävaraus ja hoitaa miljoona muutakin asiaa.

Ehkä olisi aika vetää henkeä ja elää hetkinen. En Vaan Osaa.