Ruokaa. Kuva on jo eiliseltä, mutta tuota samaa vedetään tänäänkin. Italialaisia lihapullia, mozzarellasalaattia ja sienisalaattia. Lihapullien salaisuus on siinä, että ne haudutetaan hiljalleen kypsiksi tomaattikastikkeessa. Lihapullia varten löytyi monta rasiaa luomujauhelihaa punaisella aletarralla varustettuna (heti rohmuttiin niitä pakastimeen) ja mozzarellakin oli laputettu. Oli jopa aitoa puhvelimozzarellaa, jota olen aikaisemmin syönyt vain Italiassa. Sienet on poimittu viime kesänä itse ja luovutettu samalla veriuhri maamme hyttyskannan säilymisen puolesta. Annokselle ei siis kovin paljon hintaa tule, mutta hyvästä ruuasta sitäkin parempi mieli.
Kela teki kieltävän päätöksen asumistuen puolesta, mutta se oli ihan siinä ja rajalla että olisimmeko olleet oikeutettuja. Tällä kertaa lopsahdimme juuri ja juuri rajan yläpuolelle. Onneksi miehelle sentään herui pari kuukautta kesätöitä. Työmatka on 70 kilometriä yhteen suuntaan, mikä lisää työpäivän pituutta tuntuvasti, mutta ensi vuonna voi siitä hyvästä nauttia veronpalautusten lomassa kilometrikorvauksista. Ainoa mikä vituttaa on se, että meillä ei taaskaan ole yhtään yhteistä kesälomaa. Ei ole ollut kertaakaan kaikkien näiden yhdessäolovuosien aikana. Vuodet menevät aina niin että silloin kun minä kutjotan koulun penkillä, mies on kotona joutavana, ja kun minä pääsen lomalle, mies lähtee kutjottamaan toimistoon.
Onneksi on viikonloput. Ja ruoka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti