No näinpä

Vielä huominen päivä koulua. Selvisi, ettei perjantaina ole kuitenkaan tunteja, ei edes sitä perinteistä koulunlopettajaispäivää jolloin katsotaan videotykillä Late Lammasta. Sääli, olin vähän odottanut sitä. Siinä olisi ainakin ollut hyvä tekosyy siirtää siivoamista vielä vähän, mutta nyt ei auta kuin kääriä hihat ja puunata tämä rytöläjä, jota kodiksikin kutsutaan. 

Nyt kun mies on ollut töissä ja minä koulussa, entropia on iskenyt asuntoon ja kumuloituu päivä päivältä. Ja koska kissoilla on pahin karvanpudottelusesonki, meillä pyörii kissankarvapalloja samaan tyyliin kuin heinäpalloja länkkäreissä. Anoppi saisi sydämentykytystä jos poikkeaisi meillä. Anopin koti on aina puhtaaksi nuoltu perimmäistä nurkkausta myöten, ja tuhannen euron (aivan oikein, tuhannen euron) imuri varmistaa että lattialta lähtee joka ikinen atomi joka ei sinne kuulu. Minä olen se paska ja sotkuinen miniä joka ei ymmärrä mikä on Naisen Tehtävä. 

Lauantaina on miehen serkun ylioppilasjuhlat. Alun perin näytti siltä, että joudumme kulkemaan samalla kyydillä appivanhempieni kanssa, mutta kuulemma anoppi menee jo edellisenä päivänä auttamaan järjestelyissä ja meidän tehtäväksemme jää appiukon kuskaaminen juhlapaikalle samalla kun tulemme itse. Appi on lupsakka tapaus, elää ja antaa toistenkin elää, vaikka sitten väärin. En vain ihan hirveästi odota sitä hetkeä, kun joku hyvää tarkoittava miehen sukulainen tulee juhlissa kysymään, että milloinkas te meinaatte niitä lapsia hommata. Kerta toisensa jälkeen hämmästelen sitä miten ihmiset eivät ymmärrä, miten epäkohtelias kysymys se oikein on. Kerta toisensa jälkeen ihmiset sitä myöskin kysyvät. 

Miehellä oli eilen pääsykokeet sairaanhoitajakoulun aikuispuolelle, ja maanantaina on samaa herkkua luvassa nuorisopuolelle. Pakko on vielä uusi ammatti opiskella hänenkin, kun omalla alalla ei ole kuin noita hemmetin pätkätöitä. Sairaanhoitajana ainakin olisi töitä. Mies haki aikuispuolelle syksylläkin mutta jäi 13. varasijalle. Eilen kävi ilmi aika erikoinen seikka aikuiskoulutuksesta, nimittäin se että hoitoalan työkokemuksesta ja pohjakoulutuksesta saa lisäpisteitä, mikä taas tarkoittaa sitä että lähihoitajat rohmuavat kaikki aikuiskoulutuspaikat. Erikoista siinä on se, että aikuiskoulutuksen tarkoitus olisi auttaa vaikeammin työllistettäviä työllistymään, eikä lähihoitajista tietääkseni ole minkäänlaista ylitarjontaa kun tälläkin hetkellä on monta kymmentä lähihoitajan vakanssia auki. Työllistymisongelmia ei pitäisi olla. Silti helposti työllistyvät laitetaan valinnassa etusijalle. 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, koska
1. Kello on tätä kirjoittaessa kymmentä vaille kuusi, eikä mies ole vieläkään tullut töistä, kiitos perehdyttäjänä toimivan työnarkomaanin jonka mielestä on kiva tehdä 9-10 tunnin päiviä. Siihen vielä tunnin ajomatka päälle, niin ei yhteistä aikaa ihan älyttömästi jää. Tätä menoa tulee kyllä taas niin ankea kesäloma kun ei ole edes yhteisiä iltoja, koska mies on sitten iltaisin ihan poikki eikä jaksa tehdä mitään tai mennä parveketta pidemmälle ulos.
2. Espressokone on ollut huollossa kohta kuukauden. Kuinka kauan kestää vaihtaa yksi venttiili? Toisaalta taas toivon että se olisi liian rikki ja menisi takuun piikkiin, niin saisimme uuden tilalle. 

Eipä se auta.