Eilen oli niin lämmin ja aurinkoinen päivä, että päätimme avata parvekekauden juomalla lasit valkkaria (Château de la Jaubertie) parvekkeella. Poltin nenäni, joten seuraavat kolme päivää näytän siltä kuin olisin nauttinut ahkerasti muutakin kuin kansalaisluottamusta. Tulipahan testattua myös uuden puhelimen valokuvausominaisuuksia, ja täytyy todeta että 130 euron puhelimiinkin saadaan nykyisin oikein kelvolliset kamerat.
Olen aikeissa lähteä puolen tunnin päästä toiseen kaupunkiin visiteeraamaan vanhempiani pariksi päiväksi. Olisin halunnut kierrellä lapsuusmaisemissa fiilistelemässä ja näpsimässä muutamia valokuvia, mutta heti iltapäivästä on luvassa armotonta kaatosadetta jonka on ennustettu jatkuvan koko vierailun ajan. Ollaan sitten sisällä.
Asennamme vanhemmilleni samalla langattoman tukiaseman, jotta äiti voi käyttää tietokonetta missä huoneessa tahansa. Jotenkin minulla on sellainen levoton tunne, että heti ensi viikolla saan puhelun koskien sitä, että se ei muka toimi. No, äiti sentään yrittää opetella, ja on nyt eläkkeellä ollessaan ruvennut käyttämään jopa sähköpostia. Tekstiviestinkin äiti osaa sekä lukea että kirjoittaa. Isä sen sijaan ei osaa kumpaakaan (eikä myöskään käyttää tietokonetta), ja vieläpä kehuskelee sillä ettei osaa. Postikortti on kuulemma ainoa tekstiviesti, minkä hän suostuu kirjoittamaan, hohhohhoo. Joka ainoa kerta kun missään keskustelussa mainitaan sana tekstiviesti, isäni muistaa mainita asian. Joka ainoa kerta. Sen lisäksi aina kun jossain mainitaan pizza, isäni kertoo itse keksimänsä ratkiriemukkaan vitsin, että ei se ole pizza vaan Berlusconin oksennusta. Isäni kun kantaa edelleen Berlusconille katkeraa kaunaa siitä, että tämä joskus vuonna kolme ennen perunasotia sanoi Suomessa ruuan olevan mautonta. Ja Berlusconi oli muuten aivan oikeassa, mitä taas en viitsi isälleni sanoa, koska siitä sukeutuisi suorastaan raamatulliset mittasuhteet saavuttava väittely. Isälleni peruna ja ruskeakastike on Pyhä Kaksinaisuus, jota ei sovi loukata.
No niin, ei kai se auta kuin taistella kissat kuljetuslaatikkoon ja karauttaa valtatielle.
2 kommenttia:
Eipä meidän äidilläkään oikein suju. Tietokoneen se osaa käynnistää ja sitten se soittelee kuinka "hiiri karkaa" tai "Tää Motsilla ei käynnisty" tai "En osu tohon motsillaan."
Tekstiviestejä se osaa lukea ja kirjoittaa, tosin: "Sä laitoit tän taas näin ettei tällä voi kirjoittaa!" (Lue: Ennustava tekstinsyöttö)
Ja kyllä, perunat ja ruskeakastike on meilläkin erittäin suuressa arvossa. Tosin kyllä toisaalta on munkin versiot sitten kelvanneet. Meillä onneksi kaikkeen käy ketsuppi :D
Meirän äiree onneksi maistaa (ja jopa syö) erikoisempaakin evästä jos joku toinen sen hänelle laittaa, mutta on silti sitä mieltä että se on jotakin mihin "joutuu tyytymään" jos pottua&soosia ei ole tarjolla. Isä on nihkeämpi, hänelle mikään ei korvaa tätä ikiaikaista keltaisen ja ruskean yhdistelmää.
Saas nähdä miten kauan tuo langaton netti pelittää, vaikka olen antanut hyvin selkokieliset ohjeet. Useimmiten kun jotakin menee vikaan, saan puhelun ja kuulen että tietokone sanoo "jotakin" eikä ole mahdollista painaa muuta kuin OK. :D
Lähetä kommentti