Koska oli ensimmäinen lomapäivä, vettä tuli tietenkin kuin Esterin perseestä, ja luonnollisesti juuri silloin kun lähdin kaupungille. Aamupäivällä paistoi kauniisti aurinko minun hikoillessani imurin varressa, mutta taivaat aukesivat kun olin lähdössä ovesta ulos. Enkä puhu nyt mistään kevyestä kesäsadekuurosta: valtavia pisaroita suihkusi taivaalta kuin paloletkusta ammuttuna, jalkakäytävät lainehtivat ja viemärit tulvivat ylitse. Sateenvarjo oli pelkkä hyödytön kangaspalanen joka esti kastumisen vain nimellisesti, ja kun olin taittanut kilometrin mittaisen matkan keskustaan, olin yhtä märkä kuin jos olisin seisonut takapuoltani myöten järvessä.
Kostoksi söin kahvilassa liikaa suklaata ja ostin melko fiksun näköiset pellavahousut. Äsken pyöräytin kurkumalla maustetun majoneesin (ruuaksi on jauhelihapihvejä, paistettuja sipulirenkaita ja hapankaalia) ja jälkkäriksi meinasin tehdä viikunarahkavaahtoa. Keittiössä hääräilemällä saa aina paremman mielen. Sunnuntaina meinattiin kokeilla tätä ohjetta.
Kostoksi söin kahvilassa liikaa suklaata ja ostin melko fiksun näköiset pellavahousut. Äsken pyöräytin kurkumalla maustetun majoneesin (ruuaksi on jauhelihapihvejä, paistettuja sipulirenkaita ja hapankaalia) ja jälkkäriksi meinasin tehdä viikunarahkavaahtoa. Keittiössä hääräilemällä saa aina paremman mielen. Sunnuntaina meinattiin kokeilla tätä ohjetta.
Miten voi muuten olla, että niinkin naurettava olio kuin hyttynen on niin hemmetin ovela? Meillä ne löytävät sankoin joukoin sisään siitä minikokoisesta tuuletusliuskasta joka sijaitsee ikkunan yläosassa. Kiinnikään sitä ei viitsisi pitää tai muuten tänne läkähtyy. Lapsena olin hyttysen- ja ampiaisenpistoille vahvasti allerginen ja vieläkin reagoin niihin keskimääräistä herkemmin, itikanpuremat kutisevat niin kovasti että meinaan tulla hulluksi, ja ampiaisenpisto tietää kyllä välitöntä matkaa päivystykseen. Tämän vuoden itikat ovat kuitenkin kummallisia: niiden puremat paisuvat normaalia paljon suuremmiksi paukamiksi, mutta eivät kutise juuri lainkaan. Viisi minuuttia kutisee vain vähän, niin vähän että ei ole välttämätöntä edes raapia, ja sitten se loppuu. Hämmästyttävää. Tänä vuonna niitä pikku pirulaisia taitaa vain tulla ennätysmäärä.
Haluaisin kerätä nokkosia kuivattavaksi tattarinokkosrieskaa ja muuta ruuanlaittoa varten, mutta en ole vielä onnistunut löytämään yhtään. Enkä edes tiedä mistä lähtisin etsimään.
4 kommenttia:
Ja mä olin niin onnellinen kun viimein satoi.
Harmitti tuossa aamulla ettei kamera pystynyt taltioimaan kun taivas oli aivan oranssi auringon noustessa ja samaan aikaan ukkosti ja satoi kaatamalla.
Se oli järjettömän kaunista!
Se oli varmaan tosi upeaa :) Ukkonen on kyllä komeaa seurattavaa, mutta ei silloin kun pitäisi asioida jalkaisin kaupungilla :D
No hei, molin koiran kanssa lenkillä kun ukkosti oikeen kunnolla.
Koira ei pelännyt jyrinää eikä salamoita.
Minä sen sijaan pelkäsin :D
Onpa rohkea koira! Joka ikinen piski mitä minulla on ollut, on pelännyt ukkosta kuollakseen. :D
Kissat sen sijaan katselevat ikkunasta luonnon omaa valonäytelmää vähän sen näköisinä että parempaakin on nähty, mutta tyydytään nyt tähän kun ei muutakaan showta ole tarjolla. :D
Lähetä kommentti